Kuka oikeasti olen?
Kysymys on hieman epäreilu, en tunne vielä itseäni täysin, vaan olen jatkuvalla matkalla syvempään ymmärrykseen itsestäni. Koska lähdin tälle matkalle, löysin itsestäni herkkyyden ja halun auttaa muita löytämään oma potentiaalinsa ja elämäntehtävänsä.
Mun HD hyvin lyhyesti:- profiili: 4/6 auktoriteetti ja roolimalli- tyyppi: Generaattori (rakentaja)
Mun polku:Lapsuuden ja nuoruuden vietin normaalissa ydinperheessä. Ja vaikka en kaikkia kasvatusmenetelmiä itse enää lapsiini käytä, sain mielestäni hyvän kasvatuksen niistä lähtökohdista mitä vanhemmillani oli. Peruskoulussa koin tulleeni koulukiusatuksi, olin se hieman "pyylevämpi" ja oma rajattomuuteni, kiltteys, konfliktien pelko sekä tarve miellyttää estivät minua puolustamasta itseäni kunnolla. Nykyisin pystyn näkemään näiden taustalta tekijät, mitkä ovat vaikuttaneet siihen, millainen olin.Olen aina ollut kova tekemään ja jo nuoresta lähtien olen opiskellut tai tehnyt töitä milloin missäkin, en kuitenkaan oikein koskaan ole löytänyt sitä mitä haluan oikeasti tehdä, hyvin usein muistan sanoneeni tai ajatelleeni ihan viime vuosiin asti, että en tiedä mitä isona haluan tehdä. Olen vaihtanut työtä ja jopa ammattia useita kertoja vuosien saatossa. Olen läpi elämäni hakenut paljon elämänkokemusta ja itseäni, nyt pystyn näkemään että tämä kaikki on kirjoitettu omaan human designiini (HD).Olen tällä hetkellä onnellisesti avioliitossa, jota en enää ota itsestäänselvyytenä. Olemme kokeneet yhdessä lapsettomuuden tuskat ja sen onnen ja riemun kun 7,5 vuoden yritys ja lääkehoidot tuottavat tulosta. Olenkin kahden ihanan lapsen isä, ja olen saanut myös nähdä että vanhemmuus kasvattaa ja auttaa näkemään myös itseään, jos on sille valmis avaamaan silmänsä, vaikka se pelottaisikin. Olen puolisoni kanssa kokenut myös vakavan kriisin, joka vyörähti päällemme hyvin yllättäen ja herätti minut. Huomasin olleeni jo vuosia suorittamisen tunnelissa, josta en nähnyt ihmisiä lähelläni, enkä edes itseäni tai todellisia tarpeitani. Tuntui että kaikkein vähiten pystyin näkemään rakasta puolisoani ja hänen tarpeitaan. Ne tarpeet olivat minulle hyvin vieraita vielä silloin, onnekseni pystyn näkemään ja ymmärtämään ne nykyään. Turvan merkityksen ymmärtäminen parisuhteessa ja missä tahansa syvemmässä vuorovaikutussuhteessa on ollut äärimmäisen tärkeä oppiläksy itselleni.Heräämiseni tapahtui kriisin ollessa alkuvaiheessa ja syntymäpäiväni tienoilla. Nyt näen että kriisin alku oli ensimmäisiä merkkejä alkavasta heräämisestä. Kriisimme kesti noin vuoden ja vaikka se oli äärettömän raskasta aikaa ja nosti valtavan määrän sisäistä tuskaa ja haavoja käsiteltäväkseni, olen tässä hetkessä siitä äärettömän kiitollinen. Se pakotti minua katsomaan itseeni ja käsittelemään koko elämästäni kehooni jääneitä haavoja, se pakotti minut pois siitä tunnelista jonka vankina olin jo vuosia ollut.Nykyään olen tilanteessa jossa näen ja voin hyväksyä menneen, nähdä sen miten se on valmistanut minua tälle matkalle auttamaan sinua. Olen saanut opetalla asettamaan rajoja, opetella näkemään ihmisiä ja heidän tunteita ja tarpeita pintaa syvemmältä, opetella sanomaan EI! ja näkemään että olen arvokas ja tärkeä, kuten me kaikki olemme. Erilaisuudessa on voimamme, meidän ei kuulu mennä mihinkään muottiin.Ja btw, nyt tiedän mitä haluan elämässäni oikeasti tehdä.